Avain Italiaan

The Italian Key (englanti)

Harmaa Media/Old Trace Road Pictures, 2011, Suomi/Italia/UK/USA

95 min, K-7

Ohjaaja:
Rosa Karo

Käsikirjoittanut:

Rosa Karo

Tuottanut:

Peter O. Almond, Tuomas Kantelinen, Arno Krimmer, Alex Sundell, Seppo Toivonen, Flaminio Zadra

Näyttelijät:

Gwendolyn Anslow, Joanna Cartocci, Elisa Cartocci, Leo Vertunni, Isadora Cartocci, Moose Ali Khan, Mikko Leppilampi

Sävellys:

Tuomas Kantelinen

Cabella on orpotyttö, joka tahtoo tuntea perheensä. Hän saa haltuunsa avaimen, jonka alkuperää seuraamalla tyttö päätyy Italiaan, pieneen harmoniseen kylään, joka kantaa samaa nimeä kuin hän itse.

Cabella asettuu asumaan taloon, johon avain sopii. Talo ei kuitenkaan ole aivan tyhjillään. Tyttö ystävystyy paikallisten nuorten kanssa ja saa itselleen ihailijankin. Ystäviensä avustuksella Cabella selvittää perheensä salaisuutta.

'Avain Italiaan' tarjoaa katsojalleen raikkaan ilmapiirin, kauniit maisemat sekä iloisen mielen. Tämän lisäksi myös suloisen tarinan, joka kaikkine kliseineen saa unohtamaan kaiken muun ja vain nauttimaan olostaan. Kotimaiseksi elokuvaksi Italiassa kuvattu ja englanniksi puhuttu elokuva tuo jälleen uuden helmen pienen maamme saavutusten joukkoon. Kuvauspaikaksi valittu kylä on kaunis, lämmin ja se tarjoaa oivalliset kuvaukselliset puitteet ja juuri siksi elokuvan visuaalinen ilme on kaunista katseltavaa.

Tarina on paikka paikoin korni ja kliseinen mutta se tarjoaa tästäkin huolimatta kaivatun ja virkistävän annoksen hyvää mieltä jokaiselle katsojalle. Kyseessähän nyt on kuitenkin satu. Päärooleihin valitut amatöörinäyttelijät suoriutuvat rooleistaan kunniakkaasti sekä innokkaasti. Eikä pahitteeksi tietenkään ole, että elokuvan nuori hurmuripoika vetoaa varmasti hyvällä ulkonäöllään vastakkaisen sukupuolen edustajiin ja miksi ei myös samankin, ollakseen silti Hollywoodin kiiltokuvapojasta poikkeava tavallinen nuori mies.

Musiikki tarjoaa romanttisen satumaiseman, joka vain vahvistaa itse tarinaa sekä kuvausta. Kokonaisuutena elokuva toimii saumattomasti ja vie katsojansa matkalle, joka kelpaisi varmasti jokaiselle itselleenkin. Rosa Karon ensimmäinen koko pitkä elokuva ansaitsee voitetut palkintonsa sekä kansainvälistäkin huomiota.

★★★★☆

Making of 'Saara Aalto - Cage Bird' -music video.

Aluksi tahdon korostaa, että tämä materiaali on täysin minun omaani ja virallinen 'making of/behind the scenes' -materiaali on kuvattu HD-kameralla ja julkaistaan Saaran omilla sivuilla. Se materiaali on kyllä myös minun kuvaamaani.

Uuden musiikkivideon 'Cage Bird' -kuvaukset pidettiin Salon da Costassa, jonne Saara itse oli saapunut jo aamun kahdeksaksi meikattavaksi. Itse saavuin pakalle tuntia myöhemmin kuvailemaan backstage-materiaalia videon tekemisen vaiheista. Toimin myös yleisenä assistenttia aina silloin tällöin, joka piti sisällään esimerkiksi korsetin pukemista, jalkojen rasvausta sekä sähläilyä.

 Videon ohjauksesta vastaa tällä kertaa jo tuttu ohjaaja, sillä 'Blessed With Love' -videon ohjannut Patrick liittyi taas mukaan remmiin. Mukana oli myös muita innokkaita apureita. Videolla on ihan selkeä tarina, joka liittyy biisin sanoitusten tarinaan voimakkaasti, mutta sen näette sitten itse videosta, joka on valmis kuulema jo ehkä viikon sisällä.

Kuvauksiin saapui myös vieraileva esiintyjä. Nimittäin levyllekkin kitaraosuudet soittanut Petteri Sariola tuli esittämään oman osuutensa filmille. Muita vierailevia elementtejä videolla olivat häkki, sifonki sekä keinu. Alla video, jossa Saara laulelee kuvausassari Paulin soitellessa kitaraa samalla, kun seuraavaa kuvaa valmistellaan setissä.

 

Video on hyvin erilainen verrattuna Saaran edellisiin tuotoksiin. Se on rohkeampi ja synkempi mutta mielestäni ehdottomasti paras tähän mennessä. Tulette näkemään Saaran esimerkiksi siellä häkissä ja myös hyvin vähissä vaatteissa. Video kuvattiin tuplanopeudella, joten taustalla soivan kappaleenki täytyi tämän vuoksi olla nopeutettu.

Tulemme näkemään myös tuttua keijumaista-Saaraa videolla. Mulla kertyi yhteensä 15 tuntia kuvauksia, kun laske emukaan valmistautumisen, kauvaukset, tauot sekä purun. Mutta kaikki oli ehdottomasti sen arvoista. Hauskaa oli ja olisin valmis tekemään saman koska tahansa uudestaan. Kiitos rakas Saara! Tähän loppuun vielä video itse videon vaiheista. Toivottavasti mielyttää. Muistakaa odotella maltillisesti virallisen materiaalin julkaisua, joka editoidaan Saaran kanssa pian.

James & Oliver Phelps

Jälleen kävi Potter-elokuvien tähtiä Suomessa pari viikkoa sitten. Tällä kertaa luvassa olivat Fred & George Weasleytä esittävät James & Oliver Phelps.

Parin tunnin tungoksen ja odottelun jälkeen onnistuin saamaan poikien kanssa yhteiskuvat ja heidän nimmarit. (Jessus, ne on kuumia!)

 

Kuvasin myös koko heidän haastattelunsa videolle, jonka olen lisännyt YouTubeen kanavalleni. Linkitän sen kuitenkin nyt vielä tähän alle.

Saara Aalto @ Sibelius-akatemia

Torstaina tuli katsottua musikaali WICKED neljättä kertaa ja jo siellä voit Saara Aaltoon törmätä, mutta me mentiinkin perjantaina Saaran omaan konserttiin kuuntelemaan tulevan esikoisalbumin eeppistä-rakkaus-poppia niin kuin Saara sitä itse kutsuu. Mä kutsun sitä vain puhtaaksi kauneudeksi!

Oltiin aika ajoissa paikalla, koska tahdottiin tietysti siihen heti eteen katsomaan ja tämän vuoksi onnistuttiin törmäämään Saaraan jo hieman ennen konserttia. Muodolliset esittäytymiset suoritettiin. Molemmat (minä & Saara) tiesi jo toisensa, mutta uskokaa tai älkää, niin ei me koskaan oltu kunnolla tavattu WICKED-fanitapaamisesta huolimatta.

Konsertti sai mut herkistymään mutamaan otteeseen ja odotan albumia innolla ja päätinkin, että viralliselle levynjulkkarikeikalle on mentävä! Nii ja jessus Saaralla oli keikalla ihan älyttömän söpö akustinen kitaristi! Tavattiin Saaran kanssa vielä konsertin jälkeen ja jäätiin jutustelemaan. Ja varoitan jo etukäteen WICKEDin viimeiseen esitykseen saapuvia (syyttäkää Anna-Maija Tuokkoa ja Saara Aaltoa), että saatan järkyttää teitä monia ja tietysti muutakin teatterikansaa.

Olin saanut Saaralta luvan kuvata konserttia ja lisätä videot YouTubeen, joten tässä muutama kappale konsertista (mukaanlukien yksi "melkein hitti"). Pahoittelen, että 'Varpaisillaan' -kappaleen korkeaosuudet käyvät kamerani äänivallien kimppuun hieman. Enjoy!

KIITOS SAARA! <3

WICKED - Fanitapaaminen

Ystäväni Luna sekoaa aina kausittain johonkin tiettyyn asiaan muutamasta viikosta jopa kuukausiin. Sillä oli aivan mieletön 'Mamma Mia! - The Movie' -kausi, joka vaihtui mukavasti Meryl Streep hypetykseksi. Sit se unohtaa ne melkein kokonaan ja onnistuu löytämään uuden jutun, johon syytää kaikki rahansa, aikansa, terveytensä ja järkensä. Omalla tavallaanhan ihan fiksua, kokee monia asioita. Mä syydän vuodesta toiseen kaikki edellämainitut ominaisuudet leffoihin. Noh, Luna on löytänyt itselleen tällä kertaa Helsingin kaupunginteatterin tarjoaman "lumoavan" musikaalin 'Wicked'.

Kaikessa vimmassaan Luna loi eräänä flunssaisena päivänä facebookiin suomalaisille aivan oman Wicked Fanclub Suomi -sivuston. Sinne se voi sitten helposti päivittää kaikkea mahdollista liittyen ja etäisestikin liittyen aiheeseen. Purkamaan välillä jopa mielipuolista innostustaan. (Sanoo herra, joka ylläpitää tällä hetkellä kahta Tarja Turunen -aiheista sivustoa.) Jäseniä alkoi ilmaantua aina vain lisää ja loppujen lopuksi musikaalin ohjannut Hans Berndtssonkin osoitti kiinnostusta ja tukea sivua kohtaan.

Kaikesta tästä hullaantuneena Luna sai kertakaikkiaan järjettömän idean: *pum pum pum pum pum* FANITAPAAMINEN!!! Mikäs siinä, pitäkööt hauskaa. Ja hänhän piti. Yhtäkkiä tapahtuma alkoi saada osallistujia, teatteri päätti tukea tapahtumaa, ohjaaja oli täysillä mukana. Mitä helvettiä?! Juttuhan alkoi levitä jo käsiin. Jatkotkin tapahtumalle. Jessus! Ja näin jälleen elämäni yksi absurdein päivä sai alkunsa.

26.2.2011

Oltiin teatterilla hyvissä ajoin ottamassa vastaan jopa 30 tapahtumaan osallistujaa. Teatteri oli järkännyt meille ilmaislahjuksina musikaalin viralliset promo-julisteet ja käsiohjelmat. Osallistujat oli vastaanotettu ja ohjaaja-Hans oli myös saapunut paikalle ja oli aika aloittaa eeppinen matka läpi Helsingin kaupunginteatterin mystisten portaikkojen, pimeitten hallien ja kylmien aulojen läpi. Kyllä, saimme tarkempaakin tarkemman kulissikierroksen itse teoksen ohjaajalta. Sen sijaan, että kertoisin teille kaikki nuo kiehtovat tarinat, joita kuulimme vaarallisen matkamme varrella, näytän muutaman kuvan. Muah!

Tapaamiseen sisältyi myös näyttelijöiden tapaamista. Yksi pääosan esittäjistä: Tuukka Leppänen tuli kierroksemme aikana tervehtimään, koska ei ehtisi esityksen jälkeen meitä tapaamaan. Sil oli jotkut häät. Tämän jälkeen siirryimme nautiskelemaan teatterin tarjoamia alkoholittomia, teeman mukaisia, vihreitä drinkkejä. Vastaus teille, jotka olette miettineet, miltä se maistuu... Vastaus: erittäin makealta. (Liiankin paikka paikoin.) Samalla saimme kuulla lisää tarinoita Hansilta musikaalin ja myös kirjan synnystä.

Tämän ilottelun jälkeen olikin aika siirtyä katsomaan itse esitystä. Mulla kävi helvetin hyvä tuuri paikan suhteen, sillä ohjaajalla sattui olemaan lippu mun viereeni. Kuulema ohjaa esityksenä juuri siitä. Olen teoksen nähnyt kolmesti ja paikka jossa istuin, oli ehdottomasti paras koko elämyksen saavuttamiseksi. Esitys oli loistava muutenkin, paljon improvisointia ja sekoilua mahtui mukaan. Ja tietysti, kun paikalla olivat die hard -fanit, niin voitte kuvitella yleisön energian ja metelin. Kuulema paras yleisö koskaan. Tietysti! Minä olin siellä. Jooh, jatketaas...

Esityksen jälkeen päänäyttelijät Maria Ylipää sekä Anna-Maija Tuokko tulivat tapaamaan meitä ja jakelemaan läjän nimmareita sekä valokuvia ja kiittelivät kovasti Lunan (Riikan) panostusta, sekä tietysti meitä muita osallistujia. Olivat enemmän otettuja ja innoissaan selvästi kuin fanit itse. Muutama meistä täysi-ikäisistä ja ohjaaja-Hans siirtyikin siitä läheiseen ravintola/baari Toveriin vetämään päänsä täyteen. No ei sentään, Hans joi kokista ja mä söin täytettyä kanalettua. Sellainen ilta oli lyhykäisesti kerrottuna.

Käsiohjelma sisältää kannen (Maria Ylipää, Hans Berndtsson) nimmareiden lisäksi kahdenkymmenen muun teoksen tekijän nimmaria. (mm. Anna-Maija Tuokko, Vuokko Hovatta, Heikki Sankari, Eero Saarinen, Saara Aalto)

Love and Other Drugs

20th Century Fox/Regency, 2010, (USA)

112, K-13

Ohjaaja:

Edward Zwick

Käsikirjoittanut:

Charles Randolph, Edward Zwick, Marshall Herskovitz

Alkuperäinen teksti:

Jamie Reidy

Tuottanut:

Pieter Jan Brugge, Alexa Faigen, Marshall Herskovitz, Troy Putney, Charles Randolph, Margaret Riley, Darin Rivetti, Scott Stuber, Edward Zwick

Näyttelijät:

Jake Gyllenhaal, Anne Hathaway, Oliver Platt, Hank Azaria, Josh Gad, Gabriel Macht, Judy Greer

Sävellys:

James Newton Howard

Jamie on pelimies, joka menettää työpaikkansa tämän vuoksi. Hän päättää ryhtyä veljensä avustuksella lääke-edustajaksi. Ura ei näytä alkavan hyvin, mutta hän tapaa työnsä kautta 26-vuotiaan Parkinsonin tautia siarastavan Maggien ja rakastuu häneen.

Jamie saa myytäväksensä potenssilääke 'Viagran' ja menestyy urallaan. Mutta uran kehittämiseen sijaan, hän päättää koittaa auttaa rakastaan ja löytämään hänelle parannuskeinon. Tämä aiheuttaa kitkaa parin väleihin.

'Love and Other Drugs' vaikuttaa aluksi olevan vain pinnallinen komedia seksistä ja lääketieteestä, mutta saa onneksi syvällisemmän sisällön. Elokuva silti seilaa suurelta osin seksin ja paljaan pinnan varjolla. Eikä osaa päättää, onko se syvällinen rakkaustarina vai sekoileva komedia.

Filmi on myös paikka paikoin hieman pitkäveteinen eikä tarina oikein etene. Leikkaus ja kuvaus on saumatonta ja toimivaa. Anne Hathaway tekee yllättävän hienon näyttelijän työn esittäessään nuorta parantumatonta tautia sairastavaa naista.

Tarina sijoittuu vuoteen 1996, mutta vaatetus sekä tekniikka, jota elokuvassa näytetään on ristiriidassa esitettävän ajan kuvauksessa.  Sävelletty musiikki on lähes olematonta tai sitä ei vain huomaa olevan ollenkaan. Elokuvan olisi odottanut tulevan suoraan DVD levitykseen sen sijaan, että sitä esitettäisiin valkokaankaalla.

★★☆☆☆